”Veit Heinichen on rikosromaanien Fellini ja Jamie Oliver.”

Veit Heinichen syntyi vuonna 1957 Lounais-Saksassa lähellä Ranskan ja Sveitsin rajaa. Hän kasvoi raja-alueella, jossa näkyvät monien erilaisten ajattelu- ja elämäntapojen erot. Juuri tämä alue on Euroopan vedenjakaja ja sieltä saa alkunsa myös kymmenen valtion alueella kulkeva Tonava.

Opiskeltuaan Stuttgartissa liiketaloutta ja tutustuttuaan työelämään Daimler-Benz AG:n pääkonttorissa Veit Heinichen päätti vaihtaa alaa: hän oli ensin työssä kirjakaupassa ja sen jälkeen kustantamoissa, joihin kuuluivat Ammann Verlag Zürichissä ja S. Fischer Verlag Frankfurtissa. Vuonna 1994 Heinichen oli mukana perustamassa Berlin Verlag -kustantamoa ja toimi sen toimitusjohtajana vuoteen 1999 saakka.

Triestessä Veit Heinichen kävi ensimmäisen kerran vuonna 1980, ja myöhemmin ”tuulten kaupungista” tuli hänen kotinsa. Trieste on Euroopan leikkauspiste – paikka, jossa kolme merkittävää eurooppalaista kulttuuria (latinalainen, slaavilainen ja germaaninen) kohtaavat. Maailmankirjallisuuden kannalta Trieste on ollut keskeinen kaupunki, jossa on kautta aikojen luotu kirjallisuutta useilla eri kielillä. Jules Verne, Richard Francis Burton, Sigmund Freud, Srečko Kosovel, Italo Svevo, James Joyce, Umberto Saba, Ivo Andrić, Fulvio Tomizza, Claudio Margis, Boris Pahod ja monet muut ovat teoksissaan kuvanneet tätä monikielistä, Euroopan sydämessä sijaitsevaa aluetta.

Monietninen Välimeren alueen pohjoisin satamakaupunki on myös Veit Heinichenin romaanien keskipisteenä. ”Monien kontrastien, rajojen, ristiriitaisuuksien alue rakentaa myös siltoja ja on ihanteellinen kirjallisuuden kasvualusta. Raja-alueet luovat oman leimansa asukkaidensa ajattelutapaan eivätkä ne koskaan ole sisäänpäin kääntyneitä, vaan huokuvat aina kansainvälisyyttä”, sanoo kirjailija itse.

Veit Heinichenin romaaneiden keskiössä on alusta saakka Proteo Laurenti, Salernossa syntynyt Italian kansallisten poliisivoimien komisario, joka kirjailijan itsensä tapaan on asunut ja työskennellyt Triestessä vuosikausia. Hänen tutkimillaan tapauksilla on aina yleiseurooppalainen ulottuvuus. Aihepiirit kattavat historialliset väärinkäytökset, uuden ja vanhan rasismin ja fasismin, ihmisten, elimien ja aseiden salakuljetuksen, teollisuusvakoilun, finanssikriisin ja korruption. Heinichen kuvaa teoksissaan varjoyhteiskuntaa, jonka erilaiset poliittiset, taloudelliset ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen sidoksissa olevat yhteenliittymät pahimmillaan murentavat demokratiaa.

Proteo Laurenti -sarjan toinen romaani Die Toten vom Karst (Karstin kuolleet, suom. Anne Kilpi) oli Franco Dedeli Prize -listalla ehdolla Italian parhaaksi rikosromaaniksi vuosina 2003 ja 2004. Die Ruhe des Stärkeren voitti parhaan vieraskielisen romaanin Azzeccagarbugli-palkinnon vuonna 2010. Syyskuussa 2005 Veit Heinichen sai Radio Bremenin rikosromaanille osoittaman palkinnon ”Triestelle keskieurooppalaisen kulttuurin näyttämönä tunnusomaisten historiallis-poliittisten siteiden tarkkanäköisestä, viihdyttävästä ja virheettömästä kuvauksesta”. Vuonna 2011 hänet palkittiin kansainvälisellä Premio internazionale Trieste Scrittura di Frontiera -tunnustuksella ja vuonna 2012 Noè’s Prize -palkinnolla kirjallisesta tuotannostaan. Vuonna 2012 hän oli myös finalistien joukossa European Crime Fiction Star Award -ehdokkaana yhdessä Petros Markariksen ja Fred Vargasin kanssa.

Heinichenin kirjoja on käännetty kymmenelle kielelle (suomen lisäksi italiaksi, ranskaksi, espanjaksi, hollanniksi, norjaksi, sloveeniksi, kreikaksi, tsekiksi ja puolaksi), niistä on tehty TV-elokuvia ja niitä on palkittu kansainvälisesti.

Suomennetut teokset:

Kullekin suo kuolemansa (Gib jedem seinen eigenen Tod, suom. Anne Kilpi) 2018

Karstin kuolleet (Die Toten vom Karst, suom. Anne Kilpi) 2020